Varpaisjärven yömaraton

Aamulla kun kotona heräsimme niin ensimäisenä kuulostelin että onpas poitsu tukkoisen kuuloinen ja taitaa olla lämpöinenkin... sitten alkoi yläkerrasta kuulua kunnon yskimistä.. jahas... lapsia sairaana juuri kun piti olla reissuun lähdössä. Olimme suunnitelleet sukuloimisia tälle samalle reissulle ja Markuksen ja lapsien oli tarkoitus tulla mukaan. Mietimme siinä että mitä tehdään... mieli teki kisaamaan mutta eihän sitä nyt kipeiden lasten kanssa voi reissuun lähteä... Heitin siinä sitten vienon ajatuksen että jospa lähtisin ihan itsekseni reissuun. Markus tarttui tähän ajatukseen mielellään koska se on niin ihana että haluaa  minun pääsevän juoksemaan kun tietää että siitä tykkään. Ja lasten kanssa oleminen luonnistuu hältä hyvin niin miksi sitten juoksua perumaan.

Ajoin ensin Lapinlahdelle jossa matkaan mukaan tuli veli perhensä kanssa. Veljen vaimon kanssa oli tarkoitus lähteä sitä kymppiä juoksemaan. Varpaisjärvelle saavuttua etsimme käsiimme kisakanslian ja kävimme ilmoittautumassa. Seurani nimi herätti ihastusta ja esittelinkin pintakaasupaitaani ylpeänä :)

Lähdimme pikkuhiljaa kohti starttia ja hetken päästä pistooli paukahti ja lähdimme matkaan. 5.30 tahdilla lähdin liikkeelle ja mietin että saattaa se olla vähän liikaa mutta ei se tuntunut kuitenkaan kovalta ja ajattelin että kohta vähän hiljennän... ja hiljensinkin kun alkoi kunnon ylämäkien suma. Ensimäiset 3 km oli aikalailla ylämäkivoittoista. Ajattelin kyllä juostessa että totta se nyt vaan tuntuu siltä mutta seuraavana päivänä kun autolla ajoin saman reitin alun niin kyllä, en ole tuollaista ylämäkikisaa vielä juossutkaan. No mutta, kolme kilsaa juostuamme kaarsimme hiekkatielle jota ehdimme juosta vähän reilu puoli kilsaa kun näin että joku makaa sielä edessä keskellä tietä. Näin että kaksi tyttöä oli pysähtynyt maassa makaavan luokse ja muu jengi jolkotteli ohitse. Ehdin ajatella että no höh, joku ei ole huolehtinut nesteytyksestä. Maalaismaisemissa kun juoksimme niin katselijoita ei ollut siinä peltoaukealla eikä toimitsijoitakaan näkynyt. Olihan siihen pysähdyttävä kun ei auttajista ylentarjontaa ollut. Koitimme herätellä tyttöä ja tehdä minkä siinä voimme ilman puhelimia. Juuri mietimme että toinen tytöistä lähtee hakemaan jostain talosta apua kun paikalle ajoi auto jonka puhelimen lainasimme ja saimme soitettua ambulanssin paikalle. Toimitsijakin saapui pikkutraktorillaan paikalle mutta jäi taustalle katselemaan. Tyttö tuli tajuihinsa sen verran että pystyi soittamaan äidilleen joka saapuikin sitten jonkun ajan kuluttua paikalle. Ambulanssi saapui paikalle ja sanoivat että olivat soittaneet lääkintähelikopterinkin paikalle. Aika moni ihminen siitä koitti läpi ajaa vaikka maalaistie oli kapea ja myöhemmin selvisi että kääntyminen ja kiertäminen toista kauttakaan ei olisi kauan vienyt... Yksikin isäntämies ison traktorinsa kanssa vaan änkesi ohitse ojan kautta vaikka ambulanssihenkilökunta kuinka kielsi. Tässä vaiheessa sitten suuttuivat ja käskivät aika kovin sanoin toimitsijaa laittamaan tien kiinni... Tämäkin ihmetyttää kuinka saamatonta oli touhu järjestäjän taholta. Helikopteri saapui paikalle ja siinä vaiheessa tyttökin taas tuli jossain määrin tajuihinsa jolloin paikalle saapuneet äiti ja isä (sairastuneen tytön siis) alkoivat itkeä helpotuksesta. Vanhemman hätä lapsestaan on kyllä koskettavaa. Halasimme vanhempien kanssa ja toivotimme toisillemme hyvät jatkot.
Mietin että otanko liftin siihen paikalle jääneeltä toimitsijalta pikkutraktorinsa kanssa mutta päätin että juoksen loppuun ihan iltalenkkeilyn kannalta kun kerta juoksemaan oli tultu. Juoksu tuntui mukavalta. Vähän jano alkoi vaivaamaan mutta ajattelin että sielä on kohta se juomapiste tulossa. Traktori seurasi jonkin matkan päässä, aika lähellä ja hymyilin itsekseni ajatukselle raatotraktorista joka seuraa viimeisenä taapertavaa. Ajattelin myös että olisiko mun pitänyt keskeyttää ihan jo järjestäjien takia kun tuolle reitille ei puolikkaan ja maratonin juoksijoita tulisi vaan heille oli oma reitti. Mutta ajattelin että saahan se toimitsija nostaa kytkintä halutessaan ja lähteä sinne starttialueelle, ei mua tarvitsisi odotella. Tuossa tapahtuneessa oli mennyt reilu puoli tuntia (selvisi myöhemmin) vaikka kyllä ambulanssin odotus tuntuu aina paljon pidemmältä kuin se aika joka siihen sitten oikeasti menee. Ohitin 5 km kyltin ja sitten Garminin mukaan 5,5 km ja sitten 6 km kyltin... ei juomapistettä. Katselin taaksepäin ja vinkkasin traktorin tulemaan luokseni... kyselin että missä sen juomapisteen pitikään olla ja toimitsijamies mietti että kyllä sen olisi jo pitänyt tulla... olisivatko jo ehtineet poistua... no eipä siinä mitään, kyllä sitä 10 km menee juomatta... laittaa vaikka kävelyksi jos meinaa huonolta tuntua tai ottaa liftin traktorilla... Vähän se perässä pörräävä tarktori kyllä ahdisti vaikka samalla naurattikin... 7 km kohdalla vilkaisinkin sitten vissiin jotenkin vihjaavasti kun kuski otti vinkistä vaarin ja jättäytyi vähän kauemmaksi :) Pian 7 km jälkeen alkoi taas ylämäkeä tulla ja sitten katsoinkin että hei, tuolla edessähän menee joku juoksuvaatteissa, kävellen. Ajattelin että joku lähtenyt iltakävelylle mutta kohdalle tullessa näinkin että lappu sillä on rinnassa. Tervehdin ja sitten sainkin yllättyä kun vastaus tuli ruotsiksi ja kysymys perään että Går det bra? Vanhempi Tukholmalainen mies :) Ihan pikku hetkisen siinä juttelimme kun mies kysyi että mitä sielä reitillä oli tapahtunut kun oli ambulanssia kaksin kappalein ja helikopterikin tullut paikalle. Aikamoinen juoksukisa siis... kielitaitoakin pääsi koettamaan :) Kerroin vielä sille miehelle että sieltä on tulossa toimitsijan traktori perästä jos tuntuu ettei jaksa enää kävell mutta mies vakuutti että hyvin menee. Luvattiin vielä moikata maalissa :) Tässä kohtaa tultiinkin takaisin  asfaltille, reitti kiersi pienen järven ympäri. Ohitin 8km kyltin hiukan mietteissäni ja kolmisen sataa metriä juostuani tajusin että olin ohittanut parikin tienhaaraa enkä ollut yhtään seurannut että olisiko niistä pitänyt kääntyä... ihan pienen hetken emmin että palaanko takaisin vai mitä teen... sitten näin kauempana edessä terveyskeskuksen punaisen ristin ja ajattelin että sieltä ainakin pääsen keskustaan vaikka se ei oikea reitti olisikaan. Reittiä ei oltu merkattu sillä turvallisella valkoisella viivalla jota pitkin on hyvä seurata vieraassa maastossa kun nyt ei ollut seuraakaan tarjolla. Reitti oli oikea ja saavuin maaliin ihan loppukirin kera :) Maalissa odotti veljen perhe, olivat kuulemma vähän ihmetelleet että mihin olin jäänyt vielä kun maalissa oli jo kuulutettu minua edellisen kisaajan jälkeen että viimeinen reitiltä on nyt tullut maaliin. Ei vissiin se minua seurannut traktori ollut ollut yhteydessä maalialueelle... Tiedettiinköhän sielä edes että reitillä oli ollut häppeninkiä... Jäin vielä katselemaan että se ruotalaismies saapuu maaliin. Sitten etsimään juotavaa!! Löysin juomapisteen ja tiedustelin häneltä että tiedettiinkö että reitillä oli vielä juoksijiota kun juomapiste oli jo ehditty kerätä pois. Sanoi että hän oli ollut sielä reitillä ja kun tuntui että kaikki olivat jo menneet niin oli jollekin soittanut että vieläkö on juoksijoita tulossa ja hänelle oli sanottu että kaikki juoksijat ovat jo tulleet ja ei sinne onnettomuuspaikalle jäänyt kuin auttajia. Eli ehkä se oli ollut sen traktorimiehen kanssa yhetydessä kuitenkin... mutta miksi se traktorimies mulle sitten puhui niinkuin ei tietäisi siitä juomapisteestä tai niiden menemisistä mitään... Tämäkin kyllä vähän jäi ihmetyttämän järjestäjien toimista... Ei saanut nyt Varpaisjärvi ihan täysiä pisteitä... liian paljon tuntui että reitillä oli omin turvin ja tieto ei kulje jne. Juoksusta jäi kuitenkin hyvä mieli. Jaloissa tuntui hyvältä, ja vaikka välillä olikin tuo tauko niin silti juoksu tuntui eri tavalla hyvältä kuin vielä keväällä. Heinäkuun lopulla sitten Iitti-hölkkään kympille. Ainakin viime vuonna se oli hyvin järjestetty tapahtuma ja toisin kuin tässä kisassa niin kaikesta sielä huokui hyvä huolenpito juoksijoista!